Olin kuuntelemassa raamattuaiheista luentoa, jossa käsiteltiin ensimmäistä Mooseksen kirjaa, Genesistä. Kirja voidaan jakaa kahteen osaan: alkukertomukset (luvut 1-11) ja patriarkkakertomukset (Aabraham, Iisak, Jaakob jne.). Alkukertomukset maailman ja ihmisen luomisesta on vaikea sijoittaa ajallisesti ja tieteellisesti 'kartalle', mutta luennoitsija otti esille tutun vertauksen, mistä näkökulmasta asiaa voisi tarkastella. Ajatellaanpa kahta tapaa kuvata vaikkapa ihmistä - taiteilijan tekemä herkkä ja puhutteleva maalaus ja toisaalta tieteellisessä tarkoituksessa tehty kaavakuva:
Raamatun alkulukuja voi verrata maalaukseen, jossa halutaan välittää jotain muuta, kuin pelkästään teknistä asiatietoa. Tämä vertaus on mielestäni todella hyvä ja pisti taas ajattelemaan. Molemmat kuvaukset ovat totta, mutta kertovat asioista eri tavalla. Raamattu puhuu meille luomisen, syntiinlankeemuksen ja lunastuksen asioista niin, että voimme ymmärtää nämä asiat oikein hengellisestä näkökulmasta. Raamatun tapa voi tuntua vanhanaikaiselta, mutta se saattaa olla erityisen tärkeä juuri tämän päivän ihmiselle. Jos jäämme ajatuksissamme liiaksi pelkästään nykyisen tieteellisen maailmankuvan 'raiteille', meidän on vaikea ymmärtää asioita, jotka koskevat olemassaolon hengellistä ulottuvuutta.
Kommentit