Kainin ja Abelin opetus

Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: »Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa. Kain sanoi veljelleen Abelille: »Lähde mukaani.» Mutta kun olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. (1.Moos 4:3-8)

Gustave Doré: Cain and Abel Offer Their Sacrifices (Wikimedia)

Kertomus Kainista ja Abelista on Raamatussa heti syntiinlankeemuskertomuksen jälkeen. Huomio kiinnittyy usein synnin vaikutuksiin ja leviämiseen maailmassa. Kain tappaa veljensä ja jatkossa väkivalta leviää hänen suvussaan. Mutta tässä kertomuksessa on positiivinenkin opetus, opetus siitä, miten ihmisen tulisi suhtautua syntisyyteensä. Siksikin se sopii juuri tähän kohtaan Raamatussa.

Abelin uhrilahja sisälsi ajatuksen sijaisuhrista. Se siis sisälsi myös ajatuksen syyllisyydestä. Ja koska Abel toi nimenomaan sellaisen uhrin Herralle, se sisälsi myös katumuksen. Se oli Jumalan mielen mukaista. Voidaan ajatella, että Kain ei ollut ymmärtänyt syntiensä tunnustamisen ja katumisen merkitystä vaan halusi vain muuten "hoitaa suhteita" Jumalaan päin.

Ihmisen on tarpeellista ymmärtää tilansa ja tulla Jumalan luo syntinsä tunnustaen ja katuen. Ja nyt meillä on Jumalan itsensä antama sijaisuhrikin, Jeesus. Saamme syntimme anteeksi.