Synnin olemuksesta
Synti on sitä, että teemme asioita, jotka tiedämme vääräksi. Jopa niin, että joku asia voi olla toiselle synti, toiselle ei. Viattomuuden tila on sitä, että ei tiedetä vielä mitään synnistä. Pieni lapsi on viaton. Vähitellen tietoisuus oikeasta ja väärästä lisääntyy. Sitten varsinainen synti tulee elämään, omatunto tahriintuu. Sama periaate näkyy paratiisikertomuksessa. Oli vain yksi asia, jota ei saanut tehdä, syödä hyvän ja pahantiedon puusta. Sen yhden vääräksi tiedetyn asian tekeminen teki Aadamista ja Eevasta syntisiä. Jännä asia on se, mitä Paavali sanoo laista: "Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi". Muutenkin Paavali opettaa paljon sitä, että omatunto on tärkeä. Ja se on suhteessa siihen, mitä tiedämme ja ymmärrämme. Olemmeko siis sellaisessa onnettomassa kierteessä, että koko ajan opimme lisää siitä, mikä on väärin - ja tulemme siis syntisemmäksi ja syntisemmäksi? Raamattuhan sanoo ja kokemuskin opettaa, että emme pysty tulemaan synnittömiksi.