Milloin synti tuli maailmaan?

Aadamin ja Eevan alkutilaa paratiisissa kuvataan Raamatussa viattomuudeksi: "Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa." Sitten tulee tieto hyvästä ja pahasta ja synti,  jotka Raamattu kytkee vahvasti yhteen. 

Kuva Wikimedia

Tätä on mielenkiintoista verrata tieteelliseen käsitykseen ihmisen evoluutiosta. Esitän tässä yhden mieleen tulevan ajattelutavan. Eläimiä pidämme viattomina, vaikka ne voivat tehdä asioita, joita ihmiselle pidämme vääränä. Ja voidaan ajatella, että johonkin tiettyyn pisteeseen asti ihmisen edeltäjätkin voidaan laittaa samaan viattomuuden kategoriaan. Meidät nykyiset ihmiset taas katsotaan yleensä vastuullisiksi. Jossain vaiheessa on  siirrytty viattomuudesta hyvän ja pahan ymmärtämiseen, vaikka raja voikin olla vähän kuin veteen piirretty viiva. Moraalisen tajun herättyä voidaan puhua sellaisista käsitteistä kuin oikea ja väärä. Jumalaan uskova ihminen käyttää vääryyksistä myös sanaa synti. 

Siis raamatullinen vastaus kysymykseen "milloin synti tuli maailmaan" sopii joiltain osin aika mukavasti yhteen myös ihmisen kehitystä koskevan tieteellisen maailmankuvan kanssa. Mietitäänpä tätä.

Tällaisessa pohdiskelussa  "ymmärrys hyvästä ja pahasta" täytyy rajata tarkoittamaan sellaista moraalista tajua, joka on vain ihmiselle ominaista. Eläinkin laumassaan tietää kyllä, koska se on astunut laumassa korkeammassa asemassa olevan "varpaille" ja koira voi näyttää hyvinkin syylliseltä rikottuaan isännän asettamia rajoja. Mutta ne eivät tajua tehneensä väärin sillä tavalla kuin ihminen. Kuten Raamatun kertomuksessa Herra sanoo: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan".

Voitaisiin ajatella niinkin, että moraalisen tajun herääminen tällaisessa korkeammassa mielessä pitäisi yhdistää uskonnollisuuteen. Kun ajatellaan käsitteitä "oikein" ja "väärin" ollaan jo ehkä aika lähellä ajatusta Jumalasta. Silloin voitaisiin pyrkiä vastaamaan otsikon kysymykseen ajallisesti etsimällä tieteellisen tutkimuksen avulla merkkejä varhaisesta uskonnollisuudesta tai pohtimalla sen edellytyksiä. Katsotaan tätä ajallista puolta kuitenkin ensin Raamatusta. Siinäkin puhutaan uskonnon harjoittamisesta heti paratiisista karkoittamisen jälkeen.

Kertomuksessa Kainista ja Abelista, Aadamin pojista, on aineksia, joiden avulla voidaan tehdä joitain aikaa koskevia päätelmiä: "Abelista tuli lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä. Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa". Maanviljelyn ja karjanhoidon ajatellaan alkaneen neoliittisella aikakaudella, luokkaa 10 000 vuotta eKr. Raamatusta saa siis tällaista viitettä asiaan. 

Tieteellisellä puolella uskonnollisuuden synnyn tutkimus on hyvin laaja ja vaikea ja aika epämääräiseltä vaikuttava aihe. Otan tähän pari esimerkkiä engl. Wikipediasta, artikkelista Evolutionary origin of religion.

Uskonto edellyttää symbolista viestintäjärjestelmää, kuten kieltä, joka välittyy yksilöltä toiselle. Philip Lieberman toteaa, että "ihmisen uskonnollinen ajattelu ja moraalitaju perustuvat selvästi kognitiivis-kielelliseen perustaan." Tästä lähtökohdasta tiedekirjailija Nicholas Wade toteaa: "Kuten useimmat käyttäytymismuodot, joita esiintyy yhteiskunnissa kaikkialla maailmassa, myös uskonnon on täytynyt olla läsnä esi-isien ihmispopulaatiossa ennen 50 000 vuotta sitten tapahtunutta hajaantumista Afrikasta. Vaikka uskonnollisiin rituaaleihin liittyy yleensä tanssia ja musiikkia, ne ovat myös hyvin sanallisia, koska pyhät totuudet on sanottava. Jos näin on, uskonto ei ainakaan nykymuodossaan voi olla kielen syntyä varhaisempi. Aikaisemmin on väitetty, että kieli saavutti nykyaikaisen tilansa hieman ennen Afrikasta tapahtunutta maastamuuttoa. Jos uskonnon piti odottaa modernin, artikuloidun kielen kehittymistä, sekin olisi syntynyt hieman ennen 50 000 vuotta sitten." (Käännös ~ www.DeepL.com/Translator)

Toinen esimerkki koskee hautaamista. Hautausrituaalit, joissa vainajan mukaan on laitettu esineitä, voisivat viitata ajatukseen tuonpuoleisesta elämästä, vaikka tästäkään ei voida tehdä varmoja päätelmiä.

Varhaisin tunnettu nykyihmisen hautapaikka on löydetty Israelissa Qafzehissa sijaitsevasta luolasta. Ihmisen jäännökset on ajoitettu 100 000 vuoden taakse. Ihmisen luurankoja löydettiin punaisella okralla värjättyinä. Hautapaikalta löytyi erilaisia hautaesineitä. Yhden luurangon sylissä oli villisian alaleuka. Philip Lieberman toteaa: "Hautajaisrituaalit, joihin liittyy hautaesineitä, ovat saattaneet keksiä anatomisesti modernit hominidit, jotka muuttivat Afrikasta Lähi-itään noin 100 000 vuotta sitten." (Käännös ~ www.DeepL.com/Translator)

Haarukka tuntuu siis olevan suuri, kun etsitään vastausta siihen, milloin uskonnollisuus tuli  kuvaan mukaan.

Qafzehin luola Israelissa. (Kuva Wikimedia)

Hyvän- ja pahantiedon puusta syömisessä voidaan nähdä vastaavuutta ihmisen evoluutioon, ihmisen moraalisen tietoisuuden heräämiseen. Pitää kuitenkin miettiä, onko tällainen rinnastus oikeanlaista Raamatun selitystä. Sanotaan, että raamattua selitettäessä pitäisi ajatella, mitä alkuperäinen kirjoittaja  tai kertoja halusi sanoa. Siihen aikaan ei tunnettu evoluutioteoriaa. Kertomus selvästikin korostaa hyvän ja pahan ymmärtämisen oleellisuutta vastuullisuudessa. Tätä periaatetta on aina sovellettu esimerkiksi pieneen lapseen. Ehkä riittää ajatella, että nykyaika on tuonut esille vielä uuden tilanteen, ihmissuvun esihistorian tai "lapsuuden", johon tämä yleinen totuus sopii.

Onko siis synti tullut maailmaan nimenomaan sen kautta, kun ihmisen ymmärrys on lisääntynyt ja sitten jossain vaiheessa on toimittu vastoin lisääntynyttä moraalista ymmärrystä? Onko tämä riittävä tai edes osittain oikea näkemys? Ei näin suureen kysymykseen voi tietenkään kuvitella vastastaavansa. Tämä on vain pohdintaa eräästä näkökulmasta käsin. Voidaan esittää lisäkysymyksiä, esim. milloin ihminen tuli tietoiseksi Jumalasta tai milloin ja miten Jumala ilmoitti itsensä ihmiselle erityisellä tavalla, ei ainoastaan luomakunnan kautta. Entä saatanan osuus? Monet teologit ovat miettineet tämän tyyppisiä kysymyksiä, esim. Robin Collins ja J. Richard Middleton, joiden ajatuksista olen kirjoittanut tämän blogin toisissa artikkeleissa. Erilaisia näkemyksiä on paljon.

Middleton spekuloi, että jossain vaiheessa Jumala halusi astua läheisempään suhteeseen ihmisen kanssa jonkin Homo sapiens -populaation kautta ja se - niinkuin vuorovaikutussuhteet yleensäkin - vaikutti ihmiskuntaan voimakkaasti. Moraalisen tietoisuuden herääminen oli ratkaiseva askel, ja sen taustalla oli kehittyvä tietoisuus Jumalan kutsusta moraaliseen elämään, elämään Jumalan kuvana. Pian ihmiset alkoivat kapinoida tätä uutta tietoisuutta vastaan. Ja näin moraalinen tietoisuus ja sen synnillinen vastustaminen levisivät kaikkiin Homo sapiens -lajin edustajiin. 

Toisenlaisessa mallissa voidaan ajatella Aadamin ja Eevan olleen tietty, ehkä joskus neoliittisella kaudella elänyt, ihmispari, johon Jumala otti erityisellä tavalla yhteyttä valiten heidät aikalaistensa keskuudesta koko ihmiskunnan edustajiksi. Heistä tuli "Jumalan perheen" alku, ensimmäiset hengelliset ihmiset, Homo divinus. He kuitenkin lankesivat syntiin ja asiat mutkistuivat. Synti levisi maailmaan, taikka toisen ajattelutavan mukaan, koska he edustivat ihmiskuntaa, kaikki lankesivat heidän langetessaan. Muitakin pohdintoja liittyy tähän muiden ihmisten syntiseksi tulemiseen, en nyt mene niihin. Denis Alexander käsittelee Homo divinus -mallia artikkelissaan BioLogoksen sivuilla (jälkimmäinen kahdesta siinä esitetystä mallista). Suomalaisista teologeista Eero Junkkaala on kannattanut tämäntapaista näkemystä. Tässä mallissa on se mielenkiintoinen puoli, että Aadam ja Eeva voidaan siinä luontevasti yhdistää juutalaisten esihistoriaan. 

Raamatun alkukertomukset ovat kiehtovia, puhuttelevia ja syvällisiä. Niitä ei saa ammennettua tyhjiin. Monesti ne puhuttelevat sydäntä tavalla, jota on vaikea muotoilla sanoiksi. Jatketaanpa siis lukemista, vaikka monet kysymykset jäisivät järjen tasolla vastausta vaille.