Kuka oli exoduksen faarao?

Tiilentekijöitä. Jäljennös Rekhmiren haudan seinämaalauksesta (18. dynastian ajalta).

Raamattu ei mainitse nimeltä faaraota, joka oli vallassa silloin, kun Mooses johdatti israelilaiset pois Egyptistä kohti luvattua maata, eikä myöskään häntä edeltänyttä faaraota, joka aloitti israelilaisten sortamisen. Toisen Mooseksen kirjan alussa tosin sanotaan, että  israelilaisten 'täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses', ja tiedetään, että monet faaraot käyttivät nimeä Ramses. Ensimmäinen Ramses-niminen faarao hallitsi 1295-1294 eKr. joten voitaisiin ajatella, että exodus tapahtui joskus tämän jälkeen. Ramses II eli Ramses Suuri onkin monen mielestä vahva ehdokas exoduksen faaraoksi. Toisten mielestä taas exodus on tapahtunut aikaisemmin, esim. 1400-luvulla, jonne Raamatun aikamääreet esim. Salomon ajasta taaksepäin laskien tuntuvat viittaavan. Nimen 'Ramses' käyttö voisi tällöin olla vain anakronismi, käytetään uutta nimeä aiemmin samalla seudulla olleesta kaupungista.

Tähän artikkeliin olen koonnut tutkimismielessä tietoja joistain 18. dynastian ja 19. dynastian faaraoista ja heidän ajastaan, jotka ovat kiinnostavia aiheen kannalta. En ole pyrkinyt etsimään aineistoa minkään tietyn teorian tueksi, vaan halusin vain koota taustatietoa ja selvittää, minkälaisia perusteita tai vastaperusteita erilaisilla näkemyksillä voisi olla.

Tärkeä taustatieto on, että ennen 18. dynastian alkua seemiläis-aasialaiset hyksot hallitsivat Egyptin pohjoisosia. Puhutaan 15. dynastiasta, noin 1650 - 1550 eKr.  Heidän pääkaupunkinsa oli Avaris, joka sijaitsi lähellä myöhempää Ramsesta, eli Pi-Ramsesta. Molemmat sijaitsivat Niilin suistossa, kuten myös Joosefin aikoina Egyptiin siirtyneiden israelilaisten esi-isien asuinalue, Goosenin maakunta.

Raamatun ketomuksen mukaan faarao asetti Joosefin 'koko Egyptin maan hallitusmieheksi'. On ajateltu, että Joosef pääsi niin tärkeään asemaan faaraon hovissa siksi, että hän olisi elänyt hyksojen aikaan ja nämä olisivat suhtautuneet häneen suopeasti siksi, että itsekin olivat vieraita tulokkaita. Toisaalta, Joosefin aika saattoi olla ennen sitäkin. Näin Raamattu kuvaa sitten aikojen muuttumista:

Ja Joosef kuoli ja kaikki hänen veljensä ynnä koko se sukupolvi. Mutta israelilaiset olivat hedelmälliset ja sikisivät, lisääntyivät ja enenivät hyvin suurilukuisiksi, niin että maa tuli heitä täyteen. Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt. Tämä sanoi kansallensa: "Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me. Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois." Niin heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. Ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses.  (2.Moos.1:6-11)

Kuvaus uudesta hallitsijasta, joka 'ei Joosefista mitään tiennyt', saattaa liittyä siihen aikaan, jolloin hyksot karkoitettiin Egyptistä ja 18. dynastian faaraot tulivat valtaan, tai myöhempään vaiheeseen. Jotkut ovat tosin esittäneet sellaistakin, että sortajafaaraot olisivat olleet juuri hykso-hallitsijoita.

Faaraoiden yhteydessä mainittuja vallassaoloaikoja ei tarvitse pitää aivan tarkkoina, näkemyseroja on. Mutta egyptologien enemmistön keskuudessa esim. 18. dynastian ajalta erot ovat suurimmillaan vain 30 vuoden luokkaa. Vanhempien dynastioiden kohdalla erot ovat suurempia.  Ks. Egyptian chronology

18. dynastian faaraoita

Ahmose I (1550–1525 eKr.)

Ahmose I oli 18. dynastian ensimmäinen faarao. Ahmosen hallituskausi koostui pääasiassa taisteluista Hykso-valloittajia vastaan. Hän piiritti pitkään Avarista, kunnes valloitus lopulta onnistui hänen 12. tai 15. hallintovuotensa aikana. Hän sai ajetuksi Hyksot pois Egyptistä mutta menetti taisteluissa isänsä ja veljensä. Hän liitti myös Nubian ja Palestiinan takaisin Egyptiin ja loi pohjan Uuden valtakunnan kukoistukselle. 

Ahmosen kukistettua Avariksen se jäi suurelta osin hylätyksi. Linnake tuhottiin, mutta paikalle rakennettiin suuria varastorakennuksia ja lukuisia viljasiiloja. Löytyy myös jäänteitä sotilasleiristä,  kuolleista sotilaista ja hevosista. Näiden päälle rakennettiin myöhemmin,Thuthmosis III:n ja Amenhotep II:n aikana (1400-luvulla eKr.), palatsirakennuksia. Ks. Tell-el-Daba

Amenhotep I (1525–1504 eKr.)

Amenhotep I oli Ahmose I:n poika, ei kuitenkaan ensimmäinen kruununperimysjärjestyksessä. Hänen kaksi vanhempaa veljeään kuolivat Ahmose I:n ollessa vielä vallassa, joten Amenhotepista tuli seuraava faarao. Hän oli tässä vaiheessa vielä niin nuori, että ilmeisesti hallitsi ensimmäiset vuotensa äitinsä rinnalla.

Amenhotep I kävi taisteluja libyalaisia vastaan Ala-Egyptissä (Egyptin pohjoinen osa Niilin alajuoksulla) ja tiedetään hänen tehneen myös sotaretken Nubiaan. Hänellä oli myös rakennusprojekteja Ylä-Egyptissä. Yksi poika, joka kuoli pienenä.

Thutmosis I (1506-1493 eKr.)

Thutmosis I oli faarao Amenhotep I:n kenraali, joka toimi aluksi Amenhotepin kanssahallitsijana. Hallitusaikanaan Thutmosis johti useita eri sotilasoperaatiota. Merkittävimpänä näistä oli hykso-valloittajien ajaminen pois Ala-Egyptistä aina Eufrat-joelle asti. 

Thutmosiksen kaksi vanhinta poikaa, Wadjmose ja Amenmose, kuolivat ennen hänen hallituskautensa loppua, ja hänen seuraajakseen tuli näiden nuorempi veli tai velipuoli Thutmosis II.

Thutmosis I:n puinen arkku löytyi hänen vanhimman tyttärensä Hatšepsutin haudasta, jonne Thutmosiksen muumio oli todennäköisesti siirretty. Muumiota ei ole kuitenkaan löydetty.

Thutmosis II (1493-1479 eKr.)

Thutmosis II oli Thutmosis I:n  ja tämän sivuvaimon poika. Hän otti puolisokseen sisarpuolensa Hatšepsutin. Thutmosis I rakensi joitain muistomerkkejä ja teki ainakin kaksi pienehköä sotaretkeä, mutta paljonkaan muuta mainittavaa ei löydy. Tutkijat arvelevat, että hän oli hallituskaudellaan ilmeisesti paljolti Hatšepsutin ohjailtavissa.

Thutmosis II:ta on ehdotettu exoduksen faaraoksi. Alfred Edersheim on sitä mieltä kirjassaan 'Old Testament Bible History', että Thutmosis II sopii parhaiten exoduksen faaraoksi siksi, että hänellä oli lyhyt, ensin menestyksekäs hallituskausi, jota seurasi äkillinen romahdus. Edersheim viittaa myös siihen, että Thutmosis II:n muumiossa on jälkiä paiseista (vrt. 2. Mooseksen kirjan kuudes vitsaus). Tähän ovat myös muut kiinnittäneet huomiota, onpa samanlaisia jälkiä löytynyt myös Hatšepsutin imettäjän muumiosta (ks. Archaeology News Network, Reign of Pharaoh Thutmose II suggests crisis). Mitään tietoa ei kuitenkaan ole sellaisesta, että Thutmosis II:n esikoispoika olisi kuollut, kuten Raamatun faaraolle kävi.

Hatšepsut (1479–1458 eKr.)

Thutmosis II, Hatšepsutin puoliso, kuoli vuonna 1479 eKr. Koska Thutmosis II:n toisen vaimonsa kanssa saama poika Thutmosis III oli vielä lapsi, Hatšepsutista tuli sijaishallitsija poikapuolensa aikuistumiseen saakka. Seitsemäntenä hallitusvuotenaan Hatšepsut kuitenkin muutti lakia ja kruunautti itsensä Egyptin faaraoksi. Hän oli pisimpään hallinnut naispuolinen faarao. Hatšepsut rakennutti satoja temppeleitä ja monumentteja, ja häntä pidetään yhtenä Egyptin suurimmista ja menestyksekkäimmistä faaraoista.

Thutmosis III (1479–1425 eKr.)

Hatšepsut oli tehnyt poikapuolestaan Thutmosis III:sta Egyptin armeijan johtajan. Sen jälkeen kun Thutmosis III oli johtanut armeijansa kukistamaan kapinan Kadeshissa vuonna 1457 eKr. Hatšepsutin nimi katosi historiankirjoista. Thutmosis III kirjautti oman hallituskautensa alkaneeksi isänsä Thutmosis II:n kuolemasta ja otti nimiinsä kaikki Hatšepsutin teot faaraona. Myöhemmin hän poistatti julkisista monumenteista kaikki tiedot äitipuolestaan ja hävitti kaikki todisteet tämän hallituskaudesta. Teon syytä ei tiedetä. Hatšepsutin löysi uudelleen vasta 1800-luvun alussa hieroglyfien merkityksen selvittänyt egyptologi Jean-François Champollion, joka havaitsi Hatšepsutin temppelin sisäseinään kirjoitetut feminiinimuotoiset sanat.

Egypti noin 1450 eKr. (Kuva Wikimedia)

Thutmosiksen saatua täyden vallan, hän alkoi laajentaa valtakuntaa useilla eri sotilaallisilla operaatioilla. Hänen sanotaan vallanneen satoja eri kaupunkeja. Thutmosiksen hallintokaudella lähes koko Lähi-itä liitettiin Egyptin valtioon. Aktiivisen sotilastoimintansa ja lyhyytensä takia häntä nimitetään joskus Egyptin Napoleoniksi.

Thutmosiksen puoliso Satiah ja vanhin poika, kruununprinssi Amenemhat, kuolivat hallintovuosien 24-35 välillä. Thutmosis III sai sitten uuden puolisonsa kanssa useita lapsia, joista eräs oli hänen tuleva seuraajansa, Amenhotep II.

Thutmosis III on eräs niistä, jota on ehdotettu exoduksen faaraoksi tai tätä edeltäneeksi sortajafaaraoksi. 

Amenhotep II (1427-1401 eKr.)

Amenhotep II peri valtakunnan isältään Thutmosis III:lta. Hän kävi mm. joitain taisteluja Syyriassa, mutta ei sotinut niin paljon kuin isänsä.

Amenhotep II syntyi ja kasvoi pohjoisessa,  Memfisissä, pääkaupunki Theban sijasta. Prinssinä ollessaan hän oli armeijan johdossa. Piirtokirjoituksista löytyy hauskoja, liioittelevia  kertomuksia hänen voimistaan. Hän nousi valtaan 18-vuotiaana.

Amenhotep II on saanut kannatusta exoduksen faaraoksi suoraviivaisen raamatullisen ajanlaskun perusteella kuten Thutmosis III:kin. Seuraavalla laskelmalla voidaan tukea jompaa kumpaa:

Neljäntenäsadantena kahdeksantenakymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, neljäntenä vuotena siitä, kun Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi, alkoi hän siiv-kuussa, joka on toinen kuukausi, rakentaa temppeliä Herralle. (1.Kun.6:1)

Kuningas Salomon katsotaan yleensä hallinneen n. 970-931 eKr. Tämän perusteella päästään vuoteen 1446 eKr. Tämä menisi tässä artikkelissa käytettyjen hallinta-aikojen mukaan Thutmosis III:n ajalle. Amenhotepin vallassaoloajasta on kuitenkin myös muita käsityksiä, ns. 'high chronology' antaa vuosiluvun 1454 eKr. hänen kautensa alulle.

Amenhotep II sai päävaimonsa Tiia:n kanssa useita lapsia, tietoja on kymmenestä pojasta ja yhdestä tyttärestä.

Thutmosis IV (1401-1391 eKr.)

Thutmosis IV ei ollut isänsä Amenhotep II:n vanhin poika, eikä alkuperäinen kruununprinssi.

Thutmosiksen kymmenvuotisesta hallitusajasta ei ole säilynyt paljon tietoa. Hänellä oli papiston kanssa erimielisyyksiä uskontoasioissa. Hänen tiedetään kuitenkin kukistaneen kapinan Nubiassa noin vuonna 1392 eKr. Lisäksi hän kunnosti Gizan sfinksin ja rakensi loppuun Thutmosis III:n aloittaman obeliskin.

Amenhotep III (1390-1352 eKr.)

Thutmosis IV:n poika, Amenhotep III, oli yksi suurista rakentaja-faaraoista. Tunnetuimpia hänen rakennuttamiaan monumentteja ovat Memnonin kolossit. Ensimmäiset hallitusvuotensa hän toimi äitinsä kanssahallitsijana. Amenhotep III:n hallituskausi oli verraten rauhallista aikaa.

Vaimoja Amenhotep III:lla oli lukuisia. Amenhotepilla ja hänen päävaimollaan Tiy:lla oli ainakin kaksi poikaa ja kolme tytärtä. Vanhempi pojista kuoli ennen Amenhotepin hallituskauden loppua ja nuoremmasta tuli hänen seuraajansa Amenhotep IV eli Akhenaten.

Amenhotepin uskotaan olleen Egyptissä alkaneen uskonnon mullistuksen alullepanija. Hän julistautui jumalaksi eläessään, vaikka normaali käytäntö oli, että faaraosta tuli jumala vasta hänen kuoltuaan. Julistettuaan itsensä jumalaksi Amenhotep siirsi osan hallitustehtävistä pojalleen Akhenatenille, jonka hän oli ottanut sijaishallitsijakseen. Amenhotep nosti hallitusaikanaan Atonin entistä tärkeämpään asemaan, mutta ei kuitenkaan kieltänyt entisiä jumalia kuten hänen seuraajansa. 

Amenhotep III rakensi Solebiin (nykyisessä Sudanissa, Niilin rannalla) Amon-Re jumalalle omistetun temppelin. Sieltä on löytynyt piirtokirjoitus, jossa mainitaan "land of Shasu of yhw" (selkeyden vuoksi käännös englanniksi). Samanlainen Ramses II:n aikainen kirjoitus on löytynyt Amarah-Westistä, joka on myös nykyisessä Sudanissa. Huomattava määrä tutkijoista pitää uskottavana, että näissä kirjoituksissa puhutaan Jahvesta. Silloin se olisi toistaiseksi vanhin arkeologinen löydös, jossa esiintyy tämä nimi. Sana shasu taas tarkoittaa paimentolaisia tai puolipaimentolaisia. Mistä etnisestä ryhmästä tässä kohdassa on kyse, on epävarmaa. Samoissa piirtokirjoituksissa on mainittu muitakin 'shasuja', ja näiden kaikkien arvellaan eläneen Levantin alueella. Ks. Wikipedia, Shasu, Yahweh ja Associates for Biblical Research, The Name Yahweh in Egyptian Hieroglyphic Texts.

Amenhotep IV eli Akhenaten (1353-1336 eKr.)

Amenhotep IV kielsi viidentenä hallitusvuotenaan perinteiset jumalat ja asetti oman Aton-jumalansa ainoaksi jumalaksi. Hän otti nimekseen Akhenaten, "menestyksekäs /hyödyllinen Atonille". Nimestä käytetään myös muotoa Ekhnaton.

Pian valtaannousunsa jälkeen Amenhotep IV otti puolisokseen kauneudestaan kuuluisan Nefertitin. Sivuvaimonsa kanssa hän sai pojan, josta tuli aikanaan faarao Tutankhamon.

Akhenaten suhtautui ulkopolitiikkaan välinpitämättömästi. Akhenatenin kuoltua vanhat uskonnolliset tavat palasivat ja Akhenatenin nimi pyyhittiin julkisista kirjoituksista.

Akhenatenin ja jo häntä edeltäneen Amenhotep III:n aikaan liittyy mielenkiintoinen arkeologinen löydös. Vuonna 1887 beduiini­nainen löysi sattumalta Tell el-Amarna nimisestä paikasta Ylä-Egyptistä savitauluja, joilla oli muinaista kirjoitusta. Tämä sai sitten tutkijat kiinnostumaan asiasta ja paikalla tehtiin lisää kaivauksia. Tauluja on löytynyt yli 380 kpl. Selvisi, että ne kuuluivat Amenhotep III:n ja IV:n arkistoon ja ne sisälsivät kirjeenvaihtoa faaraoiden ja heidän Kanaaninmaassa ja lähialueilla olleiden edustajiensa ja vasallihallitsijoidensa kanssa, sekä myös suurvaltojen kanssa, ajalta 1360-1332 eKr. Löytöpaikalla oli ollut Akhenatenin pääkaupungikseen perustama kaupunki, nimeltään Akhetaten. Löytöpaikan nykyisen nimen mukaan kirjeenvaihto on saanut nimen Amarna-kirjeet. Puhutaan myös Amarna-kaudesta, joka alkoi Akhenatenista ja päättyi vuosi lapsifaarao Tutankhamonin valtaannousun jälkeen.

Kirjeenvaihto on antanut paljon lisätietoa silloisista oloista. Raamatuntutkimuksen kannalta erityistä kiinnostusta on herättänyt se, että kirjeissä puhutaan 'habiru' tai 'apiru'-nimisistä joukoista, joiden hyökkäykset aiheuttivat ongelmia hallitsijoille. Esimerkiksi Jerusalemin hallitsija Abdi-Heba (t. Abdi-Khepa) pyytää apua, mm. jousimiehiä, faaraolta näin (lainaan suoraan Wikipediasta englanniksi):

Say to the king, my lord: Message of Abdi-Heba, your servant. I fall at the feet of my lord 7 times and 7 times. Consider the entire affair. Milkilu and Tagi brought troops into Qiltu against me... ...May the king know (that) all the lands are at peace (with one another), but I am at war. May the king provide for his land. Consider the lands of Gazru, Ašqaluna, and Lakisi. They have given them [my enemies] food, oil and any other requirement. So may the king provide for archers and send the archers against men that commit crimes against the king, my lord. If this year there are archers, then the lands and the hazzanu (client kings) will belong to the king, my lord. But if there are no archers, then the king will have neither lands nor hazzanu. Consider Jerusalem! This neither my father nor my mother gave to me. The strong hand (arm) of the king gave it to me. Consider the deed! This is the deed of Milkilu and the deed of the sons of Lab'ayu, who have given the land of the king to the 'Apiru. Consider, O king, my lord! I am in the right!....  

Kartta, jossa kuvataan 'habirujen' aktiivisuutta Amarna-kirjeiden mukaan
(Wikimedia)

Sana habiru/hapiru/apiru tuo mieleen heprealaiset. Onko kyse israelilaisista, jotka olivat valloittamassa maata? Kirjeiden tutkimuksen alkuaikoina tällaisten ajatusten kannatus oli suurempi, mutta nyttemmin näiden päätelmien päälle on heitetty aika paljon kylmää vettä. Habiru ei välttämättä tarkoita tiettyä kansaa. Eräässä nettiartikkelissa lainataan Charles F. Pfeiffer-nimistä tutkijaa:

Originally the Habiru seem to have constituted a stratum of society rather than an ethnic group. While many of their names are Semitic, other names appear as well. According to George E. Mendenhall, the Habiru should be considered a people living outside the bounds of a given legal community, and not controlled by its laws and mores. The term would thus refer to unsettled, nomadic people who continually haunted the civilized communities around the Arabian Desert. 

19. dynastian faaraoita

Ramses I (1295-1294 eKr.)

Ramses I oli 19. dynastian ensimmäinen faarao. Ramses ei ollut kuninkaallista sukua, vaan hänen isänsä oli armeijan komentaja nimeltä Seti. Ramses seurasi isänsä jalanjälkiä ja liittyi myös armeijaan nuorella iällä. Hänet ylennettiin lopulta pitkän uran jälkeen kenraaliksi. 18. dynastian viimeisen faaraon, Horemhebin, hallituskaudella Ramses toimi hänen visiirinään. Horemhebin kuoltua ilman jälkeläisiä Ramses nousi valtaistuimelle vallankaappauksen avulla.

Ramseksen hallitusaika jäi lyhyeksi, hän ehti hallita vain hieman yli vuoden ennen kuolemaansa.

Seti I (1294-1279 eKr.)

Ramses I:n poika Seti I oli jo isänsä hallitessa armeijan komentaja. Hän johtikin monia sotaretkiä. Hän muun muassa hyökkäsi 3 divisioonan (60 000 miehen) voimalla Lähi-itään, uudelleenmiehitti syyrialaisia kaupunkeja, sekä liitti Palestiinan ja Damaskoksen takaisin Egyptiin.

Setillä ja hänen vaimollaan Tujalla oli kaksi poikaa, joista toinen kuoli jo hyvin nuorena ja toisesta tuli Setin seuraaja Ramses II.

Ramses II (1279-1213 eKr.)

Ramses II:n  eli Ramses Suuren hallituskausi oli poikkeuksellisen pitkä. Jo nuorella iällä hän oli isänsä Seti I:n mukana sotaretkillä, ja Setin viimeisinä hallitusvuosina hän toimi myös kanssahallitsijana. Itsenäisesti hän hallitsi ainakin 66 vuotta.

Ramses rakennutti huomattavan paljon, mm. kuuluisat Abu Simbelin temppelit. Hän rakennutti itselleen myös uuden pääkaupungin, Pi-Ramseksen. Siellä oli aikaisemmin ollut Seti I:n kesäpalatsi ja se oli perustettu mahdollisesti jo Ramses I:n aikana, kun hän palveli vielä Horemhebin alaisuudessa. Pi-Ramses sijaitsi lähellä muinaista Avarista.

Valtaan tultuaan Ramses II alkoi heti valmistella sotaretkiä Syyriaan ja Kanaaniin palauttamaan Egyptille heettiläisten valtaamia alueita ja kauppareittejä. Neljäntenä hallintovuonnaan Ramses marssi armeijoineen Kanaaniin, joka oli tässä vaiheessa heettiläisten vasallivaltio. Ramses saavutti heettiläisistä maineikkaan voiton tai ainakin tasapelin Kadeshin taistelussa vuonna 1274 eKr. ja palasi Egyptiin runsaan sotasaaliin kera. Vuonna 1258 eKr. egyptiläiset ja heettiläiset allekirjoittivat maailman ensimmäisen rauhansopimuksen.

Ramseksen pitkä valtakausi oli vakaa ja vauras. Hän turvasi valtakunnan rajat, kasvatti sen vaurautta ja laajensi sen kaupankäyntiä.

Ramses II:lla oli paljon lapsia, 48-50 poikaa ja 40-53 tytärtä. Vanhin poika Amun-her-khepeshef kuoli vuonna 1254 eKr. (Hän oli syntynyt Ramses II:n ollessa vielä Seti I:n kanssahallitsijana).

Ramses on suosittu ehdokas exoduksen faaraoksi. Tähän viitattiin jo artikkelin alussa.

Ramses II:n ajalta on löytynyt mielenkiintoinen dokumentti, ns. Leiden Papyrus 348. Eräässä kohdassa sanotaan: "Jakakaa vilja-annokset sotilaille ja hapiruille, jotka kuljettavat kiviä Ramseksen suurta pylonia varten". Tässä voisi taas pohtia, keitä olivat nuo 'hapirut'. Amarna-kirjeiden yhteydessä tuli esiin sama kysymys. Sana 'habiru/hapiru/apiru' ei välttämättä viittaa yhteen kansaan, vaan voi olla laajempi käsite, joka sisältää monenlaista joukkoa. On aivan mahdollista, että israelilaisetkin luettiin tähän 'kastiin', mutta onko tässä kyse juuri heistä?

Merneptah (1213-1203 eKr.)

Merneptah (nimi esiintyy myös muodossa Merenptah) oli Ramses II:n 13. poika. Ramseksen kuoltua Merneptah oli vanhin hänen elossa olevista pojistaan ja hän nousi valtaistuimelle noin 60-vuotiaana.

Merneptahin steela (Kuva Wikimedia).

Merneptahin hallituskauden aikana Egyptiä uhkasivat monet vaarat. Syyriassa puhkesi kapina, jonka Merneptah kuitenkin onnistui nopealla iskulla kukistamaan. Myös libyalaiset ja merikansat yrittivät murtaa Egyptin rajoja Niilin suistossa, mutta Merneptah torjui hyökkäyksen. Voitto vaati Egyptiltä noin 8 000 kaatunutta. Voittojen muistoksi pystytetyssä kivessä eli Merneptahin steelassa mainitaan voitettujen heimojen nimessä ensimmäisen kerran nimi Israel.

Rivillä, jolla Israel mainitaan, se esiintyy yhdessä kolmen muun kukistetun vastustajan kanssa, jotka sijoittuvat Kaananin­maahan: Gezer, Yanoam ja Askelon.

The princes are prostrate, saying, "Peace!"
Not one is raising his head among the Nine Bows.
Now that Tehenu (Libya) has come to ruin,
Hatti is pacified;
The Canaan has been plundered into every sort of woe:
Ashkelon has been overcome;
Gezer has been captured;
Yano'am is made non-existent.
Israel is laid waste and his seed is not;
Hurru is become a widow because of Egypt.

Steela on ajoitettu noin vuodelle 1208 eKr.