Syntiinlankeemus on totta

Tieteellinen maailmankuva voi aiheuttaa meille vaikeuksia ymmärtää syntiinlankeemuskertomusta. Näitä on minunkin tullut aina joskus pohdittua. Nämä ajatukset saivat tällä kerralla tällaisen muodon:

 

Jan Brueghel the Elder and Peter Paul Rubens, The Garden of Eden with the Fall of Man
 (Wikimedia Commons)

Syntiinlankeemuskertomuksen käärme ei tarkoita eläintä. Ei yksi eläinlaji ole niin tärkeä, että saisi tällaisen erityishuomion Raamatussa. Tässä kertomuksessa käärme tarkoittaa pettäjää. Se on se ääni, joka sai valheellisilla perusteluilla ihmisen tekemään moraalisesti väärän ratkaisun, olemaan tottelematon Jumalalle, toimimaan vastoin sitä, minkä oli tiennyt oikeaksi. Siis Saatana.

Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, sinä olet kirottu kaikkien karjaeläinten ja villieläinten joukossa. Vatsallasi sinun on kuljettava ja tomua syötävä koko elinaikasi. Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän."

Kertomus ei tarkoita, että käärmeellä olisi ollut alkujaan jalat tai että käärmeet söisivät tomua. Kertomus todellakin on vertauskuvallinen. Ehkä on myös luvallista ajatella, että tuo alkupuutarha puineen on vertauskuvallinen. Synti on kuitenkin konkreettinen, kuten Saatanakin. Ihminen on langennut uskomaan Saatanan valheita jo jossain siellä meille hämärissä historian alkuvaiheissa. Ja me kaikki lankeamme myös yksilöinä.  Onneksi on tuo "vaimon siemen", Jeesus, joka on murskannut käärmeen pään.