Elämän puun tie
Gustave Doré, Adam and Eve Driven out of Eden (1865) |
Hiljakkoin kävelylenkillä ja sen jälkeen taas tätä täyteen ladattua Raamatun kertomusta miettiessäni ajatukseni jäivät pyörimään kohtaan, joka alkoi tuntua erityisen elävältä. Kertomushan loppuu siihen, kun Aadam ja Eeva tottelemattomuutensa tähden karkoitetaan paratiisista:
Ajatukseni pysähtyivät noihin lopussa oleviin sanoihin 'elämän puun tietä'. Siis tie jäi kuitenkin jäljelle. Sitä ei voinut nyt käyttää, sitä vartioitiin. Mutta tie kuitenkin oli. Se jäi taustalle väikkymään kuin lupauksena jostain myöhemmästä, kun ihminen vaelsi omaa tietään tämän maailman vaivannäköön ja taistoihin...Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.
Uuden Testamentin perusteella tiedämme, miten tuo tie taas avattiin - tie paratiisiin, taivaaseen, elämän puun luo, Jumalan luo. Se tapahtui, kun Jeesus sovitti kaikki syntimme ristillä, Golgatalla. Eikä tämän uudelleen avatun tien päätä tarvitse lähteä etsimään Mesopotamiasta, vaan se on lähellämme. Jeesushan sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä".
Gustave Doré, The Crucifixion (1866) Kuvan skannaus Felix Just, S.J. , The Doré Bible Gallery |
Kommentit