J. Richard Middletonin ajatuksia syntiinlankeemuksesta

Kuva
Tarkastelen tässä teologi J. Richard Middletonin blogiartikkelia "Evolution and the Historical Fall: What Does Genesis 3 Tell Us about the Origin of Evil?", joka on julkaistu BioLogoksen sivuilla maaliskuussa 2017. Tämä ei ole käännös, vaan vapaa tiivistelmä sisällöstä, jossa korostan erityisesti itseäni kiinnostavia kohtia. Hakasuluissa muutama oma kommentti.


Taustaa Middleton kertoo aluksi omasta taustastaan. Hän tuli nuorena uskoon, mutta hän ei muista koskaan vähätelleensä tai vastustaneensa evoluutioteoriaa Raamatun kanssa yhteensopimattomana. Hän luki innolla jopa ihmisen evoluutiota käsitteleviä kirjoja. Häntä vaivasi kuitenkin jonkin verran se, että 1. Moos. 3:n kertomus syntiinlankeemuksesta ei tuntunut oikein sopivan yhteen evoluutioteorian kanssa. Hänelle oli aina opetettu, että siinä kerrotaan, kuinka ensimmäinen ihmispari menetti paratiisin tottelemattomuuden seurauksena ja rangaistukseen kuului myös, että kuolema sitten vasta tuli ihmiskuntaan ja muuhun luonto…

Elämän puun tie

Gustave Doré, Adam and Eve Driven out of Eden (1865)
Raamatun kertomus paratiisista ja syntiinlankeemuksesta on syvällinen ja moniulotteinen, se puhuttelee aina uusilla tavoilla. Se muistuttaa tyylilajiltaan eräitä muinaisia nuolen­pää­kirjoi­tuksella savitauluihin talletettuja kertomuksia, joita on löytynyt Mesopotamiasta. Monet kertomuksen käyttämät kuvat, kuten puut ja käärme, ovat samankaltaisia. Nuo toiset kertomukset eivät kuitenkaan sopisi Raamattuun. Niiden antama kuva Jumalasta ei ole oikea, ja usein niissä kerrotaankin useista jumalista, joilla on varsin kummallisia luonteenpiirteitä. Raamatun kertomukseen sensijaan on tiivistetty erittäin tärkeitä opetuksia ihmisen ja Jumalan suhteesta. Se on 'Jumalan henkeyttämä' tai 'Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt', kuten 2. Tim. 3:16 sanoo Pyhien kirjoituksien olevan. Kreikankielisen alkutekstin sana on 'theopneustos' (theos = Jumala, pneuma = henki).

Hiljakkoin kävelylenkillä ja sen jälkeen taas tätä täyteen ladattua Raamatun kertomusta miettiessäni ajatukseni jäivät pyörimään kohtaan, joka alkoi tuntua erityisen elävältä. Kertomushan loppuu siihen, kun Aadam ja Eeva tottelemattomuutensa tähden karkoitetaan paratiisista:

Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä. 
Ajatukseni pysähtyivät noihin lopussa oleviin sanoihin 'elämän puun tietä'. Siis tie jäi kuitenkin jäljelle. Sitä ei voinut nyt käyttää, sitä vartioitiin. Mutta tie kuitenkin oli. Se jäi taustalle väikkymään kuin lupauksena jostain myöhemmästä, kun ihminen vaelsi omaa tietään tämän maailman vaivannäköön ja taistoihin...

Uuden Testamentin perusteella tiedämme, miten tuo tie taas avattiin - tie paratiisiin, taivaaseen, elämän puun luo, Jumalan luo. Se tapahtui, kun Jeesus sovitti kaikki syntimme ristillä, Golgatalla. Eikä tämän uudelleen avatun tien päätä tarvitse lähteä etsimään Mesopotamiasta, vaan se on lähellämme. Jeesushan sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä".

Gustave Doré, The Crucifixion (1866)
Kuvan skannaus Felix Just, S.J. , The Doré Bible Gallery

Kommentit