Synti
Jos/kun ajatellaan, että Jumala on luonut ihmisen 'alempien' olentojen kautta ja meillä on paljon yhteistä olemuksessamme eläinkunnan kanssa, nousee esiin vaikea kysymys synnin alkuperästä. Monet eläimethän ovat väkivaltaisia yms., niin myös meidän oletetut esi-isämme. Eikö synti siis ole aina kuulunut kuvaan?
Eräs näkökulma asiaan on sellainen, että vasta sitten, kun ihmiskunnan moraalinen taju oli herännyt, sitä vastaan voitiin rikkoa. Samalla tavalla, kuin lapsi kasvaa aikuiseksi ja häntä pidetään jossain vaiheessa vastuullisena, on ehkä käynyt ihmiskunnallekin. Se, mikä eläimelle ei ole syntiä, voi olla sitä kuitenkin ihmiselle.
Onko kuitenkin niin, että synnin syvin olemus on siinä, kun sielunvihollinen, saatana, pääsee vaikuttamaan meidän mieleemme ja tekoihimme? Onhan heti syntiinlankeemuskertomuksessa tämä synkkä osapuoli mukana käärmeen muodossa. Nimenomaan ajattelemaan kykenevässä ihmisessä, ihmisen mielessä, käydään tämä kamppailu herruudesta. Saako sielunvihollinen meidät valtaansa? "Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa" (Ef. 6:12). Tästä näkökulmasta ovat myös ymmärrettäviä Raamatun profeettojen kovat sanat nimenomaan epäjumalanpalvelusta kohtaan (tietysti muita asioita unohtamatta mistä he varoittavat). Eikö ‘pahinta pahaa’ olekin ‘saatanallinen paha’ ? Kun asiat menevät pirulliseksi, niin ne voivat mennä todella pirulliseksi.
Raamattu käyttää nimenomaan ilmaisua, että Jumala haluaa pelastaa meidät 'saatanan vallasta'. Kun Jeesus ilmestyy Paavalille ja lähettää hänet viemään evankeliumia ihmisille Hän määrittelee tehtävän näin: "...avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa" (Apt. 26:18).
Eräs näkökulma asiaan on sellainen, että vasta sitten, kun ihmiskunnan moraalinen taju oli herännyt, sitä vastaan voitiin rikkoa. Samalla tavalla, kuin lapsi kasvaa aikuiseksi ja häntä pidetään jossain vaiheessa vastuullisena, on ehkä käynyt ihmiskunnallekin. Se, mikä eläimelle ei ole syntiä, voi olla sitä kuitenkin ihmiselle.
Onko kuitenkin niin, että synnin syvin olemus on siinä, kun sielunvihollinen, saatana, pääsee vaikuttamaan meidän mieleemme ja tekoihimme? Onhan heti syntiinlankeemuskertomuksessa tämä synkkä osapuoli mukana käärmeen muodossa. Nimenomaan ajattelemaan kykenevässä ihmisessä, ihmisen mielessä, käydään tämä kamppailu herruudesta. Saako sielunvihollinen meidät valtaansa? "Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa" (Ef. 6:12). Tästä näkökulmasta ovat myös ymmärrettäviä Raamatun profeettojen kovat sanat nimenomaan epäjumalanpalvelusta kohtaan (tietysti muita asioita unohtamatta mistä he varoittavat). Eikö ‘pahinta pahaa’ olekin ‘saatanallinen paha’ ? Kun asiat menevät pirulliseksi, niin ne voivat mennä todella pirulliseksi.
Raamattu käyttää nimenomaan ilmaisua, että Jumala haluaa pelastaa meidät 'saatanan vallasta'. Kun Jeesus ilmestyy Paavalille ja lähettää hänet viemään evankeliumia ihmisille Hän määrittelee tehtävän näin: "...avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa" (Apt. 26:18).
Kommentit